Tämä blogi ei olekaan päivittynyt pitkiin aikoihin. Paljon on ehtinyt tapahtua. Luonnollisesti enemmän löytyy henkilökohtaisista blogeista, mutta voisihan tännekin päivittää meidän lauman pienen ilouutisen ja välietapin. Meillä löytyy nyt perheestä TK1 Vongoivan Drifa.
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
maanantai 23. toukokuuta 2011
Toukokuu
toukokuussa ollaan mm. käyty piknikillä
grillattu
ja uitu
tän kaiken lisäksi ollaan selvitty ensimmäisistä juoksuista, käyty mätsäreissä ja ilmoitettu Iksu ensimmäisiin erkkareihin. ollaan me myös nukuttu päiväunia, haahuiltu kaupungilla ja puistoissa ja leikitty, paljon.
grillattu
ja uitu
tän kaiken lisäksi ollaan selvitty ensimmäisistä juoksuista, käyty mätsäreissä ja ilmoitettu Iksu ensimmäisiin erkkareihin. ollaan me myös nukuttu päiväunia, haahuiltu kaupungilla ja puistoissa ja leikitty, paljon.
-katja
tiistai 26. huhtikuuta 2011
islanninlammaskoirien erikoisnäyttely 12.6 pieksämäki
Hei kaikki!
12.6. Pieksämäellä järjestetään Islanninlammaskoirien erikoisnäyttely, joka on samalla vuoden suurin islanninlammaskoira tapahtuma. Ilmoittautua ehtii 20. 5. mennessä. Eiköhän osallistuta kaikki Vongoivan D pennut? Lisää tietoa yhdistyksen sivuilla (islanninkoirat.com)
Ps. Dina on jo ilmoitettu, keitä muita näemme täällä?
Terveisin
Elli ja issikat
12.6. Pieksämäellä järjestetään Islanninlammaskoirien erikoisnäyttely, joka on samalla vuoden suurin islanninlammaskoira tapahtuma. Ilmoittautua ehtii 20. 5. mennessä. Eiköhän osallistuta kaikki Vongoivan D pennut? Lisää tietoa yhdistyksen sivuilla (islanninkoirat.com)
Ps. Dina on jo ilmoitettu, keitä muita näemme täällä?
Terveisin
Elli ja issikat
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Islan ensimmäiset näyttelyt
Oltiin sunnuntaina 20.3. Islan ekoissa näyttelyissä Lohjan Showlink Areenalla Musti&Mirri Puppy Cupissa. Isla oli ainoa islanninlammaskoira tällä kertaa. Aikaisemmalla kahdella kerralla edustamassa ovat olleet d-penskoista Disa, Minttu ja Dina.
Isla ei olisi voinut paremmin käyttäytyä. Itse olen panikoinut viimeiset kaksi viikkoa asian kanssa, koska nämähän oli myös mun ensimmäiset näyttelyt. Kaksi minuuttia ennen kehään menoa ilmoitin, että en aio mennä ja Tiina-Maria saa mennä mun sijaan sinne, mutta ei auttanut valitus eikä käninä; kehään vaan. Mulla tärisi alkuun kädet ja jalat niin, että olin ihan varma, että kohta tipahdan. Enpä tipahtanut, eikä muuten tipahtanut Islakaan. Se oli niin hieno ja loistava, ei siitä olisi koskaan uskonut, että se on ekaa kertaa kehässä. Tyyppi oli itse rauhallisuus. Antoi katsoa hampaat, ronkkia kannukset, silitellä ja katsella. Kaiken tän jälkeen se kiipesi pussamaan tuomaria ja näytti niin itseensä tyytyväiseltä, että mun teki mieli nauraa. Oltiin treenattu seisomista jonkin verran, mutta silti tuntui ettei yhtään tarpeeksi ja silti se seisoi paikallaan, yritti vain kerran istua, kun itse haahuilin jotakin ja asentokin oli täydellinen. Siitähän en kehässä tiennyt mitään, koska mun tavoite oli, että koira seisoo ja sillä hyvä, ihan sama, vaikka jalat vähän harottais, jos häntä olis ylhäällä ja suu naurussa. Toi asento selvis mulle T-M:n ottamista kuvista ja se on aika jäätävän hyvä etten sanois. Niinhän siinä kävi, että kotiin lähdettiin ROP-pennun tittelin, ensimmäisen sijan ja kunniamaininnan kanssa. Ei paha tällain ekakertalaisille ;-D
Tuomarina oli tällä kertaa Esa Ruotsalainen
Katsokaa nyt tota leidiä, jäätävää.
"Naminami, hyviä lihapullia"
Isla otti lepiä ennen ryhmäkehiä. Ryhmäkehissä ei päästy sijoille, mutta ei ihmekään, oli neiti sen verran väsähtänyt sinne mentäessä, ja kyllä se tasokin oli sen verran kova, että ihme olis ollut ekakertalaisille. Sitäpaitsi, jos maailman ahneimmalle koiralle ei kelpaa enää lihapullat just ennen kehään menoa niin mitäs teet? No annat käskyn seuraa ja juttelet koiralle niin paljon hölmöjä asioita, että se kontakti pysyis ja pysyihän se. Mimmi keräs ittensä ja rivissä seisoessa se tapitti mua kuin jumalaansa, naama naurussa ja häntä pystyssä. Olin niin ylpeä, että se jaksoi niin skarpata ja kun lähdettiin kehästä kaappasin vauvan syliin ja kannoin sen häkille asti ja Isla tais olla ihan tyytyväinen sylikyytiin. Kotimatkan autossa se nukkui, silmää räpäyttämättä. Pysähdyttiin syömään ABC:lle ja isä odotti Islan kanssa autossa ja se oli pilkkinyt ikkunassa tsekkaamassa huoltoaseman menoa ja mennyt sitten takas nukkumaan.
Pakolliset kotiposeeraukset palkintojen kanssa. Sanomattakin selvää (ja onhan se sanottu jo monta kertaa), että ollaan niin ylpeitä vauvasta. Missä vaiheessa siitä karvaisesta pallosta, joka näytti marsulta kasvoi tollanen upea olenta? Ei voi käsittää :'')
-Katja
Isla ei olisi voinut paremmin käyttäytyä. Itse olen panikoinut viimeiset kaksi viikkoa asian kanssa, koska nämähän oli myös mun ensimmäiset näyttelyt. Kaksi minuuttia ennen kehään menoa ilmoitin, että en aio mennä ja Tiina-Maria saa mennä mun sijaan sinne, mutta ei auttanut valitus eikä käninä; kehään vaan. Mulla tärisi alkuun kädet ja jalat niin, että olin ihan varma, että kohta tipahdan. Enpä tipahtanut, eikä muuten tipahtanut Islakaan. Se oli niin hieno ja loistava, ei siitä olisi koskaan uskonut, että se on ekaa kertaa kehässä. Tyyppi oli itse rauhallisuus. Antoi katsoa hampaat, ronkkia kannukset, silitellä ja katsella. Kaiken tän jälkeen se kiipesi pussamaan tuomaria ja näytti niin itseensä tyytyväiseltä, että mun teki mieli nauraa. Oltiin treenattu seisomista jonkin verran, mutta silti tuntui ettei yhtään tarpeeksi ja silti se seisoi paikallaan, yritti vain kerran istua, kun itse haahuilin jotakin ja asentokin oli täydellinen. Siitähän en kehässä tiennyt mitään, koska mun tavoite oli, että koira seisoo ja sillä hyvä, ihan sama, vaikka jalat vähän harottais, jos häntä olis ylhäällä ja suu naurussa. Toi asento selvis mulle T-M:n ottamista kuvista ja se on aika jäätävän hyvä etten sanois. Niinhän siinä kävi, että kotiin lähdettiin ROP-pennun tittelin, ensimmäisen sijan ja kunniamaininnan kanssa. Ei paha tällain ekakertalaisille ;-D
Tuomarina oli tällä kertaa Esa Ruotsalainen
Katsokaa nyt tota leidiä, jäätävää.
"Naminami, hyviä lihapullia"
Isla otti lepiä ennen ryhmäkehiä. Ryhmäkehissä ei päästy sijoille, mutta ei ihmekään, oli neiti sen verran väsähtänyt sinne mentäessä, ja kyllä se tasokin oli sen verran kova, että ihme olis ollut ekakertalaisille. Sitäpaitsi, jos maailman ahneimmalle koiralle ei kelpaa enää lihapullat just ennen kehään menoa niin mitäs teet? No annat käskyn seuraa ja juttelet koiralle niin paljon hölmöjä asioita, että se kontakti pysyis ja pysyihän se. Mimmi keräs ittensä ja rivissä seisoessa se tapitti mua kuin jumalaansa, naama naurussa ja häntä pystyssä. Olin niin ylpeä, että se jaksoi niin skarpata ja kun lähdettiin kehästä kaappasin vauvan syliin ja kannoin sen häkille asti ja Isla tais olla ihan tyytyväinen sylikyytiin. Kotimatkan autossa se nukkui, silmää räpäyttämättä. Pysähdyttiin syömään ABC:lle ja isä odotti Islan kanssa autossa ja se oli pilkkinyt ikkunassa tsekkaamassa huoltoaseman menoa ja mennyt sitten takas nukkumaan.
Pakolliset kotiposeeraukset palkintojen kanssa. Sanomattakin selvää (ja onhan se sanottu jo monta kertaa), että ollaan niin ylpeitä vauvasta. Missä vaiheessa siitä karvaisesta pallosta, joka näytti marsulta kasvoi tollanen upea olenta? Ei voi käsittää :'')
-Katja
maanantai 7. helmikuuta 2011
Pelastuskoiratreeniä
.... on monenlaista. Dimma on toistaiseksi harjoituksissa lähinnä kuunteluoppilaana, mutta eilen Joonas kävi Dimman kanssa perlastuskoiraryhmän kanssa ympäristö- ja yhteistyötreenissä Espoon Kauklahdessa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)